Tiedän, en ole kirjoittanut vähään aikaan, mutta ei ole ollut mitään sanottavaa. Siitä kun viimeksi kirjoitin ei ole tapahtunut kun yksi iso asia. Se tapahtui lauantaina 1.6. eli kaksi päivää sitten.
4 lonkeroa, kaljaa, kaljaa ja kaljaa. Ne sanoi että 3 riittää, join 16
Hetkeäkään en ole katunut, mutta mustelmaiset käsivarret, hiekkaa korvassa, flunssa ja kahdenpäivän krapula ei mielestäni ole sen yhden humalaisen päivän arvoista.
Mutta 4½ kuukautta on hyvä saavutus. Parempaan olisin voinut pystyä, mutta ylpeys niitä kuukausia katsellessa on aikamoista. Kuka olisi tammikuussa uskonut että päästään edes 1 selvään viikkoon, mutta pääsin sentään kesäkuuhun asti. Ja jotain olen oppinut, enkä todellakaan lähde samalle tielle mitä kuljin joskus.
Taistelu jatkuu, vaikka yhden humalaisen päivän vietinkin.
Ps. Se yksi kalja mitä odotin 4½kk, ei ollutkaan niin ihana mitä olin odottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti