Tunnen kaksi ihmistä jotka ymmärtävät minun ajatuksenjuoksuani n. 110% Ihmisiä jotka ihan ihan oikeesti vaan ymmärtää. Toisen niistä ihmisistä menetin aikoja sitten. Vaikka välillä ikävöinkin, olen lähes sulkenut hänet pois koska en voi jäädä haikailemaan.
Tämä toinen taas. No, tällä hetkellä pelkään kaikista eniten että menetän hänetkin. Kaksi mun elämäni tärkeintä ihmistä, eikä kumpikaan jää siihen?
Mitä sen jälkeen on enää jäljellä?
Ja tämä ihminen joka on vielä jäljellä, on minulle vihainen. Ymmärrän syyn. Olen kiukutellut hänelle, mutta tässä vaiheessa hänen pitäisi ymmärtää että mua pelottaa. Mutta hän luulee että yritän omistaa hänet, että yritän eristää.
Nyt minulla on paha olo, koska minä kiukuttelullani ajan kaikki pois. Miksi en voi ajatella vain kaikkia muita. Olenko mä hirveän itsekäs? Mitä vittua taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti