Jos voisin paeta todellisuutta, tekisin sen. Mutta vaikka kuinka pakenisin niin ei se mihinkään häviä.
Taas joudun väkisin pitämään pään kasassa. Tälläkertaa kuitenkin ilman kaljaa ja ilman veistä. Kuinka siis pääsen eroon siitä olosta joka taas syö minua sisältä päin ja vetää täysin tyhjäksi. Minä en jaksa elää sen kivun kanssa, miksi minun siis täytyy? Kertatoisensa jälkeen joutuu taistelemaan samojen kysymysten kanssa.
Voisin hakata päätä seinään, mutta se ei auta asiassa millään lailla, tulee vaan päänsärky.
Voisin käydä huutamassa jollekulle tänään. En tiedä kelle, mutta haluan huutaa, haluan purkaa. Pää täytyy nyt ihan oikeesti pitää jotenkin kasassa.
Aika pelottavaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti