Mulla on käytössäni miljoonia sanoja ja päässä satoja ajatuksia, mutta edes miljoonat sanat ei riitä saamaan kaikkea ulos. En osaa jäsentää mun ajatuksia, en saa niitä järjestykseen, niissä ei ole mitään järkeä.
Koko kroppa käy ylikierroksilla, jos pysähdyn en osaa olla. Pitää liikkua koko ajan, vähintäänkin jalat vipattaa tai kädet käy siellä täällä. Pysähtyminen ei ole vaihtoehto.
Äää... Miksimiksimiksi?
Pää räjähtää. Ei samalla tavalla kun yleensä, ei sillä etten kestäisi olemista. Pää räjähtää koska se on liian täysi. Täysitäysitäysi. Ei huonoista jutuista, vaan jutuista ylipäätänsä. Pitää puhua, höpöttää, selittää. Muut ei pysy perässä, muut ei ymmärrä. Saatan huutaakin jos innostun liikaa.
Tiedän miten tässä käy. Ehkä voisin syödä lääkkeitä ja nukkua. Mutta en halua lääkitä nukkumistani ja jos en lääkitse en myöskään nuku. Nukkuminen on ajantuhalusta. Olis niin paljon muutakin tekemistä. Mutta ei sillä, ei mua kyllä väsytäkkään. Jos pari tuntia yössä niin ehkä se riittää.
Tekis mieli lähteä rullaluistelemaan, tiet on putsattu. Viime kesänä luistelin vaan kerran. Ehkä tänä vuonna enemmän.
Tarvitsen keskustelukumppanin. En jaksa olla hiljaa, en halua olla hiljaa, halun puhua. Puhuapuhuapuhua.
Hihi... Btw, kesä tulee :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti