Kun makaa poliisiauton lattialla ja ovi aukeaa, poliisi sanoo seuraavat sanat: "Osaatko käyttäytyä, tänne tulee ambulanssi" ja itse ei edes tiedä mitä on tapahtunut, on pakko ruveta miettimään asioita uudelta kannalta.
Olen vienyt itseltäni kaiken, mutta ei se riitä. Olen vienyt kaikilta läheisiltä myös kaiken. Olen saattanut ne ihmiset tilanteeseen jossa he ovat ahtaalla. Pistääkkö välit poikki vai antaa sen yhden viedä kaikki mitä enää on jäljellä? Toivoisin vain että pistäisivät välit poikki, itse en siihen pysty, mutta en halua enää olla heille se ihminen jonka käytös on saatanan säälittävää, ennalta arvaamatonta, pelottavaa. En halua heidän kantavan sitä kaikkea mitä minä kannan.
En mä halunnut koskaan tilanteeseen jossa mä nyt olen. Mä halusin olla vahva ja hymyillä. Mä halusin vaan kaikille pelkkää hyvää. Mutta mä sain aikaseks vaan pahaa.
Mä en ansaitse enää mitään. Mä olen jotain niin kamalan huonoa ja mulla ei ole enää oikeutta saada yhtään mitään. Joku voisi sanoa että tää on vaan typerää säälin keräämistä ja huomiohakusuutta, mutta mä en enää halua olla tää ihminen.
Ja näillä eväillä mun pitää lähteä maanantaina kouluun. Kun kaikki on palasina ja vuoden tauon jälkeen mun pitäis palata kouluun. Mua pelottaa ihan hirveesti, entä jos mä en pysty?
Ps. Ajattelin taas lopettaa ryyppäämisen hetkeks. Tai ainakin yritän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti