Olen tekopyhä pelkuri. Otin eillen turpaan. Niin miksi?
Kaverini oli ongelmissa ja vaarassa saada turpaan. Kun häntä kuristettiin, menin väliin ja sehän ei tälle kuristavalle osapuolelle sopinut. Sanaharkka siitä tuli, kunnes hän kävi kiinni. En edes yrittänyt lyödä, kunhan pidin tasapainoni jollain lailla. Lensin maahan. Okei, en ottanut osumaa, minut vaan kaadettiin.
Tein sen frendin puolesta, vaikka tiesin että jos tulee tappelu en pärjää. Vaikka 7 muuta ihmistä oli myös puhunut kuinka he puolustavat tätä yhtä ja kun lopulta tapahtui jotain, kaikki muut perääntyivät.
Tämän jälkeen istuin hiljaa ja sanoin ettei se haittaa, eikä se oikeastaan haittaakkaan, mielestäni voin olla siitä ylpeä. Mutta kokoajan pelkäsin, olin mukana sotkussa jossa heikommat häviävät, eli minä ja kaverini. Nyt piti perääntyä.
Pelkuri. Pyytelin hirveästi anteeksi tältä tytöltä joka minuun kävi kiinni, koska jos en olisi sitä tehnyt olisin pulassa. Tässä vaiheessa en voinut enää suojella kuin itseäni, jopa sillä uhalla että kaveri kärsii.
Minä olen väleissä tytön kanssa joka kävi minuun käsiksi, mutta kaverini ei. Puutunko tilanteeseen seuraavan kerran, vai pysynkö hiljaa vieressä oman hyvin vointini puolesta.
Tekopyhä pelkuri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti