Hullu vaiko vähän sairas vain?

Sen kanssa on elänyt jo pitkään. Epäilykseen on ehtinyt tottua. Mutta lopulta kun se sanotaan sinulle, siitä tulee niin paljon todellisempaa. Kun sen tietää, rupeaa pelkäämään jokaista liikettään, jokaista ajatustaan, jokaista tunnettaan. Itseään.

Persoonallisuus muuttuu täysin. Olet tuntenut itsesi, mutta et tunne enää. Olet eri ihminen. Olet sairas. Tuomittu loppuelämäksi?

Ne sanoo että sen kanssa voi elää normaalia elämää. Uskon kyllä, mutta ne myös sanovat että se on vaikeaa läheisille.

Kuinka kertoa siitä niille ihmisille? Kuinka sanoa äitille ja isälle että olen sairas? Kuinka kertoa ystäville että olen hullu? Ja miten muut suhtautuvat? En ehkä pelkää itseni takia, pelkään enemmän muiden vuoksi. En halua satuttaa. Pitäisikö vaan pysyä hiljaa?