Heipä hei ja hauska tavata. Mukavaa että olet löytänyt tiesi tänne. Toivottavasti myös pysyt täällä.
Minä en ole uusi blogimaailmassa ja siksi toivonkin että moni vanha tuttu eksyy tänne! Ja tietenkin aijon toivottaa kaikki uudetkin hyvin hyvin tervetulleiksi. Kysyt varmasti että miksi aloitan uuden blogin? No, siihen löytyy oiva selitys jonka voin toki myös kertoa. Pidin blogia melkein kaksi vuotta ja se oli minulle henkireikä pahoina aikoina, kunnes eräänä päivänä huomasin että lähes jokainen tuttuni ja ystäväni tietää sen ja lukee sitä, eikä se koskaan ollut tarkoitukseni. Vaikka kirjoitan blogia julkisesti ja tiedostan sen että kuka tahansa pystyy lukemaan sitä, mutta siinä vaiheessa kun koko ystäväpiiri puhuu minusta ja minun elämästä blogitekstien perusteella, on aika kääntää sivua ja aloittaa aivan alusta.
Koska kuitenkin aloitan alusta, taidan esitellä itseni. Olen pienenpieni peikkotyttö, epätoivoinen, tasapainoton, diagnoosien uhri, elämäänsä kyllästynyt turhanpäiväisyys jota kutsutaan nimellä Sipe. Olen alkoholisoitunut ja rahavaikeuksissa, olen työtön sossupummi koska erosin koulusta. Asun yksinäni Espoossa vaikka koko elämäni on Siuntiossa.
Minä olen rikki, hajalla ja maahan potkittu. Diagnoosi toisensa perään, reseptejä, kaappi täynnä lääkkeitä joita en aijo syödä. Mutta olen taistelija, niin monta kertaa meinannut luovuttaa ja tässä sitä ollaan. Minä taistelen loppuun saakka, palanko loppuun olojeni kanssa? En tiedä. Mutta minä näytän kaikille, minusta on siihen. Ja jonain päivänä, ihmiset jotka eivät uskoneet minuun, saavat vielä nähdä.
Minä olen kahden askeleen päässä. Mistä? Sitä en itsekkään tiedä, mutta tulethan seuraamaan askeliani. Tahtoisin toivottaa sinut tervetulleeksi seikkailuun pienen prinsessan pään sisään. Etsitään elämää yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti