Aloitetaan vaikka viime keväästä. Opiskelin lähihoitajaksi kaksoistutkinnolla. Opiskeluni olivat jäljessä, koska olin aikasemmin keskeyttänyt erään työharjoittelun johtuen monista syistä, lähinnä ehkä siitä että jouduin matkustamaan niin paljon. No sitten tammi-helmikuussa tein tätä työharjottelua uudestaan. Vihasin työtä, en halunnut olla siellä. Mutta taistelin, koska halusin edetä opinnoissani. Kuusi viikkoa sinnittelin, kunnes eräänä päivänä minulla oli neljä päivää jäljellä! Menin aamulla myöhässä töihin, koska julkinen liikenne kulkee huonosti talviaikaan. No olin ollut huono opiskeljia muutenkin joten kun saavuin työpaikalle, ohjaajani sanoi että parempi jos keskeytetään koko harjoittelu. Ja minulla oli neljä päivää jäljellä. Harmitti. Viikon istuin kotona, ryyppäsin. Kunnes menin kouluun ja sain vihdoin kerrottua opettajalleni että nyt kävi näin. Asiaa lähdettiin selvittämään, huhtikuussa minun olisi pitänyt päästä tekemään harjoittelu vielä kerran. Siinä huhtikuuta odotellessa alkoholisoiduin rankasti. Pikavippikierre alkoi maaliskuun puolessa välissä. Huhtikuussa sain vihdoin tuomion koulusta. Keskustelin opon, ryhmänohjaajan sekä koulutusjohtajan kanssa. "Sä olet masentunut. Parempi että katsotaan syksyllä uudestaan voitko sä mennä tekemään sen harjottelun. Siihen asti sun täytyy sitoutua sun hoitoon ja käydä psykologilla säännöllisin väliajoin sekä tuoda siitä aina todistus että olet varmasti käynyt. Jos sä et sitoudu sun hoitoon me ei voida päästää sua tekemään sitä harjottelua" Ette arvaakkaan kuinka vihainen olin. No vihan saa toki purettua yhdellä konstilla. Menin alkoon! Minulla ei ollut mitään, kaikki ystävät kävi koulua, minä jumitin päivästä toiseen kotona. No, päätin etten jämähdä. Pikavippiä, pikavippiä, pikavippiä! Maalis ja huhtikuun muistikuvat hyvin vähäisiä. Minusta oli tulossa kovaa vauhtia alkoholisti.
Toukokuu kuitenkin alkoi hyvin. Sain töitä. Oikein mukava työpaikka lasten parissa. En koskaan juonut jos seuraavana aamuna oli mentävä töihin, en ikinä harkinnut krapulassa töihin menemistä. Kunnes lopulta eräänä päivänä olin hyvin uupunut, menin Siuntioon moikkaamaan ihmisiä, avasin kaljan, toisen, kolmannen. Kunnes aamulla heräsin ja menin krapulassa töihin. Rupesin alkoholisoitumaan taas, huomasin sen itsekkin. Töitä tein heinäkuun puoleen väliin, kunnes eräänä aamuna nukuin pommiin. Ilmoitin heti töihin ja sain vapaapäivän. Menin tietenkin Siuntioon, olin viettänyt siellä muutenkin lähes koko kesän. No eiköhän se mennyt kaljan kiskomiseen. Seuraavana aamuna herään puhelinsoittoon "ootko tulossa töihin?" Ensimmäinen ajatus "ei vittu!" Enhän mä enää siuntiosta pääse millään. Soitin pomolle, se lupasi soittaa illemmalla kun on parempi aika. Ja se soitti: "Mä olen nyt keskustellut ylempien tahojen kanssa ja koska sulla on vielä koeaika, mä joudun valitettavasti irtisanomaan sut"
Harmitti toki! Hain kaljaa viimeisillä rahoilla. Jäin toiseksi yöksi Siuntioon, aamulla tulin käymään kotona, otin pikavipin, menin alkoon. Illalla palasin Siuntioon ja se ilta muutti mun elämän! Mä asuin 16 vuotta Siuntiossa ja koskaan kukaan ei ollut arvostanut mua siellä. Ilta jatkui, hengailin ystävieni kanssa, kunnes minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa, missä jatkan iltaa kun ulkona on niin kylmä. Hetkeäkään miettimättä valitsin sen paikan missä on enemmän kaljaa ja vähemmän juojia. Sinä iltana elämääni käveli ihminen, olin valinnut oikein mihin menen ryyppäämään. Hyvästä ystävästäni tuli silloin enemmän. Nyt olen rakastunut!
Minulla oli onnellinen kesä. Koulut alkoivat elokuun puolessa välissä. Tai ainakin kaikilla muilla, ei mulla vaan. Ravasin päivästä toiseen koulussa, mutta kukaan opettaja ei osannut sanoa millon pääsen jatkamaan. Kyllästyin siihen odotteluun ja kun mitään ei tapahtunut. Sitten eräänä päivänä laitoin viestin tälle ryhmänohjaajalle ja sanoin että nyt haluan tietää mitä tapahtuu tai eroan. No kävin sitten siellä koululla pari päivää myöhemmin. Ja mulle syötettiin sitä samaa paskaa kuinka masentunu mä oon ja diipadaapa, koska mähän en itse osaa sanoa millon mua masentaa. Kävelin pois, mietin, mietin ja mietin. Seuraavana aamuna kävelin kello kymmenen opon huoneeseen ja sanoin eroavani samantien.
Nyt lukio loppuun. Jos edes joku tutkinto olisi joskus valmis. Saatan masentua syksyn myötä, mutta ainakin minulla on muuta tekemistä kun istua himassa ryyppäämässä! Keväällä olen ylioppilas. Ja nyt loppukevennykseksi kaunista musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti