Kello 00.26
Puhelin soi. Avaan uniset silmäni ja katson kuka soittaa. Se on HÄN! Olin niin unessa että en muista puhelusta mitään muuta kun sen että hän on baarissa. Hän käskee minut sinne myös, mutta ei ymmärrä että minä olen espoossa hän siuntiossa. Muistan nauraneeni...paljon.
Kello 01.23
Puhelin soi. Taas. Kuka tälläkertaa? No sama ihminen. Unisena höpöttelen hänen kanssaan. Hän on baarin vessassa. Sen muistan. Ja hän ikävöi minua, senkin minä muistan. Puhelu oli pitkä. Saatoin sanoa johonkin väliin jotain ilkeää. En tiedä, mutta jos sanoin hän ei sitä varmasti muista enää jälkeenpäin.
Kello 07.36
"Kuka vittu mulle soittaa tähän aikaan lauantai aamuna?" Se on taas hän. Nyt hän ei tiedä missä hän on. Kysyn onko hänellä humala vai krapula. Sitäkään hän ei tiedä. Hän kyselee kokoajan milloin tulen siuntioon. Kysyy, uudestaan ja uudestaan.
Kello 08.05
No mitäs vittua nyt taas. Hän on selvästi humalassa vieläkin. Hänet heitettiin kuulemma kaupastakin ulos koska hän on liian päihtynyt. Hän varmistelee vain että tulenko siuntioon pian. No lupaan tulla.
Kysymys kuuluu: Mitä vittua nyt taas? Se rikko mut jo kaks kertaa. Haluaako se tehdä sen vieläkin? Minä lupasin mennä siuntioon, moikkaamaan häntä, tänään. Perun kaikki muut suunnitelmat ja menen siuntioon. Seuraava kysymys kuuluu: Mikä minua vaivaa? Miksi en voi antaa olla.
Mutta minä tiedän että hän kaipaa apua. Kun olen auttanut niin paljon espoo ystäviä, olen unohtanut hänet siuntioon, yksin. Niin ei saa tehdä. Minä haluan auttaa häntä.
(Tiedän oikein hyvin että saan taas kuulla lässynläätä ja lankean taas samaan ansaan, kunnes se kolmas ihminen tulee taas kuvioihin ja sipetti heivataan hevonvittuun, tiedän että olen kakkosvaihtoehto, mutta silti menen. MIKSI)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti