Elän vuoristoradassa. Vaarallisessa sellaisessa. Ylös alas ylös alas. Mielialat eivät pysy, ne vaihtuvat ja kyse voi olla minuutista, jopa sekunnista.
Hullu hullu hullu. En voi olla hullu jos tiedostan olevani hullu. Joten olen hullu, enkä ole.
Haluaisin höpöttää, jotain turhaa.
Haluaisin juoda koska en tiedä kuinka kauan kestän pelkällä megaforcella.
Humala niin sua kaipaan.
En minä juo. 37 on saavutus vaikka se ei tunnu missään. Ainakin muut ovat iloisia.
Kaikki on sekaisin. Minä vähän pelkään.
Ajatteleminen on raskasta! Turhan kuormittavaa!
kirjoitin joskus hypomanian vuoristoradassa sellaisen runon tapaisen joka meni näin:
VastaaPoistaTahdon nukkumaan,
tai humalaan,
tai minne vaan.
Kunhan edes hetkeen ei olisi
näin paljon aivotoimintaa.
Ajattelin vain että voisit samaistua, vaikka et hypomaniassa olekaan.
ja käypäs muuten mun blogissa äänestämässä kuvia!
Poista