Olen sairas ja tarvitsen apua. Tiedän sen. Ja joka kerta kun sitä apua tarjotaan, kieltäydyn.
Päiväni oli kamala. Se on sairasta kun on valmis tekemään ihan mitä tahansa yhden oluen takia. Tälläkertaa olin fiksu, ensikerralla saatan olla niin ympäripäissäni etten ymmärrä.
Sain paniikkikohtauksen keskellä kauppakeskusta. Järjestyksenvalvojat tulivat paikalle, yrittivät soittaa ambulanssin, kaikki lanssit kiireellisiä. Veivät minut koppiin. Purin itseäni, kovaa, ihan saatanan kovaa. No eivät saaneet sitä lanssia niin poliisi tuli. Puhalluttivat, näytti nollaa. Ahdistuin tilanteesta niin pahasti että vittuilin vaan niille poliiseille. Eivät päästäneet minua kotiin, käskivät odottaa sitä ambulanssia. Lopulta tilanne meni siihen että minut laitettiin poliisiauton takaosaan, istuin siellä ahdistuneena, kunnes poliisi avasi oven ja sanoi että voin lähteä kotiin.
Mutta sillon kun minulta kysyttiin, lähdenkö ambulanssin mukaan jos ne tulee, vastasin "EN!!" Miksi en vain voinut suostua? Olisin saanut apua.
Nyt istun kotona, ahdistaa, pää hajoaa. Parempi olis vaan kuolla pois!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti