Jotain minä sain sentään

Mistähän sitä nytten sitten taas alottaisi. No ainakin pidempää tarinaa tulossa.

Paniikkikohtaus -> Jorvi

Taas tulisi järjestyksenvalvojatarinaa. Elikkä, kaverit soitti järkkärit paikalle kun sain sen kohtauksen. Siitä lähettiin taas koppiin ja itkin vaan että "ei poliisia". No en saanut poliisia vaan ne soitti lanssin. Sanoin että haluan vain mennä kotiin nukkumaan että mulla ei oikeasti ole mitään hätää. Sain kaksi vaihtoehtoa. 1. Lähden kiltisti ambulanssin matkaan. 2. Odotan poliisia joka vie mut sinne jorviin. No vaihtoehdot oli mun mielestä huonot enkä meinannut suostua kumpaakaan. Ulkona sain polttaa tupakan ja meinasin siinä lähteä juoksemaan. No järkkärithän oli sitten tiukasti kiinni mussa heti sen jälkeen kun yritin häipyä. Kaksi järkkäriä piti musta kiinni ja seisoin siinä lanssin ulkopuolella ja sanoin "antakaa mulle ihan pieni hetki vielä" Ääliönä yritin vieläkin karkuun vaikka ne stevet mussa kiinni olikin. No lopulta astuin lanssiin. Että oli taas kunnon säätämistä.

Menin jorviin, auoin päätäni sille kamalalle tädille jota hoitajaksi kutsutaan.

jorvin vartijat seisoivat siinä joten ajattelin että miksi en kuluttaisi aikaani niiden kanssa juttellessa kun ei täältä poiskaan pääse ja lääkäriä nyt joudun tässä odottelemaan. Tietenkin idioottina aloitin typerän päänaukomisen. Lopulta tajusin että en hyödy siitä mitään joten ajanmittaan keskustelu kehittyi ihan järkeväksi. Sain paljon ajateltavaa, palataan siihen kohta.

Lääkäri oli semmoinen nuori mukava nainen joka tuntu ymmärtävän mua. En mä siltä mitään uutta saanu eikä silleen mikään oikeestaan kamalan paljoa muuttunu. Melko turhaa sinäänsä.

Mutta mä sain tosta reissusta tosiaan jotain irti ja se oli noilta jorvin vartijoilta. Ne sai mut tajuumaan et kuin ääliömäisesti mä olen kaikkia ihmisiä kohtaan käyttäytyny. Kuin ääliömäisesti mä oon torin järkkäreitä, mun frendejä ja mikä pahinta itteäni kohtaan käyttäytyny. Ehkä ihmiset olis mulle kivoja jos mä en aina aukois päätäni. Ja tän mä myös aijon huomenna sanoa jokaiselle jonka se täytyy kuulla.

Rankan reissun jälkeen minä lähden nukkumaan ja katselen maailmaa huomenna uusin silmin ja pää pystyssä, Hymyillen. Siispä hyvää yötä<3