Sä lupasit. Lupasit kävellä mun kanssa siellä pimeässä. Lupasit auttaa. Ja nyt sä oot menny pois, en mä edes ehtinyt astua sinne pimeään ennenkun sä jo häivyit.
Nyt muhun sattuu, nyt mä oon syvällä siellä pimeässä, yksin. Mä en enää uskalla liikkua, en uskalla hengittää.
Mulla ei ole valoa, ei ollenkaan.
Ja niin mä murenen. Vaikka mä luulin että sä pidät sun lupauksen. Mä uskoin, mä luotin. Sä revit jokaisen haavan auki ja mä vuodan kuiviin.
Enkä silti aijo koskaan syyttää sua, en ikinä.
Mutta sä lupasit!
----------------------------------
Millon se lakkaa sattumasta?
Millon eteenpäin kulkeminen helpottuu?
Koska mulla on niin paha olla. Ja taas mä olen yksin tässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti