Olen vihdoinkin oppinut jotain elämästä:
Sillon kun on tosi paha olla, kannattaa vaan pitää se turpansa kiinni niin ympärille saattaa jopa vielä jäädä ihmisiä!
Minulla oli aikoinaan paljon ystäviä. Ja kun minulla oli todella paha kausi, luulin että voin puhua niille ystäville, mutta kuinka kävi? Yksi toisensa jälkeen ne ihmiset vaan katoili mun ympäriltä. Sillon ajattelin toki että ne ei oo aitoja ystäviä. Luulin että minun oikeat ystäväni pysyvät aina ystävinä, mutta nyt kun olen taas hajoamispisteessä, ni kas kummaa kun loputkin ihmiset katoavat.
Aijon siis visusti pitää turpani kiinni niiden ihmisten seurassa jotka eivät ymmärrä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti